Blog
Valokuvauksen ja maalaustaiteen välimaastossa
Miksi yksilöllisyys on ratkaisevaa valokuvanäyttelyssä
Nykypäivänä meitä tulvii päivittäin kuvia. Sosiaalinen media, mainonta ja digitaaliset alustat huolehtivat siitä, että valokuvia kulutetaan sekunneissa ja unohdetaan usein yhtä nopeasti. Juuri siksi valokuvanäyttelyssä nousee esiin tärkeä kysymys: miten saadaan ihmiset pysähtymään, katsomaan ja muistamaan kuvat?
Minulle vastaus löytyy omasta tyylistä.
Myytti „elokuvamaisesta ilmeestä” – miksi sellaista ei ole koskaan ollut
Muotitermi kohtaa elokuvahistorian todellisuuden
Nykypäivän digitaalisten liikkuvien kuvien maailmassa termi ”elokuvamainen ilme” on tullut yleisesti käytetyksi iskusana. Sosiaalisen median oppaat lupaavat sen viidessä minuutissa, kameravalmistajat mainostavat sitä, ja sisällöntuottajat puhuvat lähes uskonnollisesti tavoista, joilla heidän videoistaan voidaan tehdä ”elokuvamaisempia”. Termi toimii yleisterminä kaikelle, mikä ”näyttää jotenkin elokuvamaiselta”: laaja, pehmeä, lämmin, dramaattinen.
Mutta tämä moderni käyttö on historiallisesti epätarkka. Elokuva ei ole yli 120-vuotisen historiansa aikana koskaan ollut yhtenäinen visuaalinen standardi. Päinvastoin: se on ollut jatkuva laboratorio formaateille, tekniikoille ja estetiikalle. Jokainen yritys määritellä ”elokuvamainen ilme” joksikin kiinteäksi epäonnistuu elokuvahistorian valtavan moninaisuuden vuoksi.
Jotta voidaan ymmärtää, miksi tällaista ulkoasua ei ole koskaan ollut, on katsottava sinne, mistä nykyiset käsitykset usein johtuvat: 1950- ja 1960-lukujen tekniseen formaattien moninaisuuteen, aikakauteen, jolloin laajakuvateatteri syntyi – ja joka oli kuitenkin kaikkea muuta kuin homogeeninen.
Lue lisää: Myytti „elokuvamaisesta ilmeestä” – miksi sellaista ei ole koskaan ollut
Kaikella on alku...
...ja kaikki alkaa päätöksestä, myös tämä blogi. Viime vuosina olen joutunut toistuvasti taistelemaan myyttejä vastaan, joita kurssilaiset ja työpajojen osallistujat ovat saaneet sosiaalisesta mediasta. Juuri näihin myytteihin aion puuttua tässä. Haluan kuitenkin sisällyttää mukaan myös viihdyttäviä ja opettavaisia aiheita. Lisäksi minua auttaa, jos voin aina viitata kirjalliseen lähteeseen.
Aitous ja ”tarkoituksellinen epätäydellisyys” valokuvauksessa
Miksi jokaisen kuvan ei tarvitse olla täydellinen
Aikana, jolloin kuvankäsittely on yhä tehokkaampaa ja tekoäly pystyy luomaan näennäisesti virheettömiä kuvia napin painalluksella, vastakohta on saamassa yhä enemmän merkitystä: aitous.
Monet valokuvaajat löytävät nykyään tietoisesti uudelleen epätäydellisyyden kauneuden. Pieniä epätarkkuuksia, filmirakeisuutta, epätavallisia sommitelmia tai valokuvausprosessin näkyviä jälkiä ei enää pidetä virheinä, vaan luovina elementteinä. Tätä käsitettä kutsutaan usein tarkoitukselliseksi epätäydellisyydeksi.
Lue lisää: Aitous ja ”tarkoituksellinen epätäydellisyys” valokuvauksessa
Television tulevaisuus
Miksi resoluutio ei ole enää ratkaiseva tekijä – ja mitä se tarkoittaa valokuvaajille ja videotuottajille
Valmistajat ovat jo vuosien ajan nostaneet televisioiden resoluutiota yhä korkeammalle: HD:stä Full HD:hen, 4K:sta 8K:hon. Tämä kilpajuoksu on kuitenkin törmännyt luonnolliseen rajaan – ihmisen silmän rajaan. Valokuvaajille, videotuottajille ja sisällöntuottajille tämä avaa uuden näkökulman kuvanmuotoilun tulevaisuuteen.
Valitse kieli
