Johdanto
Me valokuvaajat kohtaamme usein ongelman, jossa kuvauskohteen kirkkauserot ylittävät kameran dynaamisen alueen. Erityisesti maisemakuvauksessa, esimerkiksi auringonlaskuissa tai kuvissa, joissa taivas on kirkas ja etuala tumma, tämä johtaa valojen palamiseen tai varjojen tummumiseen. Näiden kontrastien tasoittamiseksi on olemassa kaksi vakiintunutta menetelmää: harmaasävyinen suotimen (GND-suotimen) ja HDR-tekniikka (High Dynamic Range). Molemmilla menetelmillä on omat vahvuutensa ja heikkoutensa.
Harmaasävyinen suodin – tasoitus jo kuvauksen aikana
Harmaasävyinen suodatin on optinen suodatin, jonka yläosa on tumma ja alaosa läpinäkyvä. Tämä tummentaa erityisesti kirkkaita alueita (esim. taivasta), mutta ei vaikuta etualaan.
Edut:
- Luonnollinen tulos suoraan kamerasta: vähän tai ei lainkaan jälkikäsittelyä.
- Nopea työskentely: Ihanteellinen tilanteisiin, joissa valo muuttuu nopeasti.
- Pitkät valotukset mahdollisia: Erityisen tärkeää virtaavan veden, pilvien tai valojälkien kuvaamisessa, joissa useat valotukset olisivat ongelmallisia.
Haitat:
- Kiinteät siirtymät: Suodattimen kulku ei aina sovi tarkasti horisonttiin tai epäsäännöllisiin kuvauskohteiden reunoihin (esim. vuoret, puut).
- Lisämateriaali: Suodattimet, pidikkeet ja tarvittaessa adapterit on kuljetettava mukana ja asennettava.
- Rajoitettu joustavuus: Jälkikäteen tehtävät korjaukset ovat lähes mahdottomia, jos valotus on jo määritetty kentällä.
HDR – enemmän dynamiikkaa valotus sarjoilla
HDR (High Dynamic Range) perustuu useiden eri valotuksilla otettujen kuvien yhdistämiseen. Näistä yksittäisistä kuvista lasketaan kuva, joka kuvaa suurempaa dynaamista aluetta kuin yksittäinen kenno voisi tallentaa.
Edut:
- Maksimaalinen joustavuus: valotusalue voidaan säätää tarkasti kohtauksen mukaan.
- Täydellinen sopeutuminen monimutkaisiin valaistusolosuhteisiin: myös epäsäännöllisten rakenteiden tai yksityiskohtaisten etualojen kanssa.
- Laajat jälkikäsittelymahdollisuudet: sävykartoitus mahdollistaa luovat muutokset kirkkauteen ja kontrastiin.
Haitat:
- Käytännössä työläs: Vaatii yleensä jalustan, valotus sarjan ja jälkikäsittelyn tietokoneella.
- Liikkeet kuvassa: Ihmiset, vesi tai tuulessa heiluvat lehdet voivat aiheuttaa haamukuvia.
- Epätodelliset tulokset mahdollisia: HDR:ää käytetään usein liikaa, jolloin se näyttää keinotekoiselta.
- Sävyjen katkeaminen: Liian suuri valotusarvojen väli voi aiheuttaa sävyjen katkeamista.
- Kuvatietojen menetys: HDR:ssä kaikki kuvatiedot eivät ole käytettävissä ennen lopullisen kuvan tulostamista. Tämä rajoittaa usein käsittelymahdollisuuksia.
Vertailu käytännössä
- Nopeus ja yksinkertaisuus: Harmaasävyinen suodatin on paras valinta, kun halutaan välittömästi esittelykelpoinen tulos.
- Nopeus ja yksinkertaisuus: Harmaasävyinen suodatin on paras valinta, kun halutaan välittömästi esittelykelpoinen tulos.
- Luova vaikutus: Suodattimet tuottavat yleensä luonnollisemman kuvan, kun taas HDR voi tuottaa hyvin dramaattisen vaikutelman.
Johtopäätös
Se, kumpi on parempi, harmaasävyinen suodatin vai HDR, riippuu aiheesta, työskentelytavasta ja henkilökohtaisesta mausta.
- Jos arvostat luonnollista tulosta ja spontaania valokuvausta, harmaasävyiset suodattimet ovat hyvä valinta.
- Jos olet valmis investoimaan aikaa jälkikäsittelyyn ja hyödyntämään maksimaalisen dynaamisen alueen, HDR on sinulle edullinen vaihtoehto.
Monissa tilanteissa nämä kaksi menetelmää jopa täydentävät toisiaan: harmaasävyinen suodatin voi vähentää kontrastia jo kuvauksen aikana ja helpottaa HDR-käsittelyä myöhemmin. Molempien tekniikoiden etuna on, että voit kuvata tilanteissa, joissa muut laittavat kameransa pois.
Toinen tekniikka valotuksen tasapainottamiseen on UDI-tekniikka (Ultra Deep Image), joka kuitenkin vaatii paljon enemmän jälkikäsittelyä. Tätä käsitellään sitten erikseen.
